Italialaiset elävät sydän avoinna ja esittelevät helposti tunteidensa koko kirjon. Franciscus Assisilainen ja Chiara Assisilainen (kuva alla) edustavat rakkautta yhä tänä päivänä sen puhtaassa, korkeimmassa muodossaan. Assisia voi pitää todellisena rakkauden keskuksena.

Ei siis ihme, että sain oppitunnin rakkauteen juuri Assisissa.

Kirjoitan kokemastani oppitunnista neljästä eri näkökulmasta, fyysisestä henkiseen. Oppitunti oli haastava, sillä onhan Rakkaus itsessään suuri mysteeri: niin paljon enemmän kuin tunteet ja perimmäinen totuus koko maailman luomiselle. Ja ulottuuhan Rakkauden kirjo lisäksi itsekkäästä rakkaudesta aina universaaliin rakkauteen asti.

Aloitetaanpa oppitunti aivan alusta.

kaksoisliekit_franciscus_ja_klaara.bmp


1. Suoraa puhetta

Asuin Assisissa peti & puuro -majoituksessa, jonka aamupalasta ansiokkaasti huolehti 30 vuotta poliisityötä tehnyt salskea italialaismies. Meitä oli vain muutama asukas pikkuruisessa majapaikassa, joten läheisyys ja huomio oli siltäkin osin taattu. Minä olin lähtenyt hieman erakoitumaan ja olemaan yksikseni ajatusteni, kirjojen ja kirjoittamisen kanssa, joten .. olisihan minun pitänyt jo tietää, että harvemmin tämä menee aivan kuten suunnittelee!

Toisella aamupalalla sainkin kun kutsui minut iltapäiväksi hänen talolleen.. ylös vuorille, jossa olisi ihanan rauhallista, kaunis luonto ja kaksi uima-allasta. Olin tietenkin yllättynyt, kun otsassani ei ole ”avoinna” kylttiä, 30 vuotta sama vihkisormus sormessa, enkä osoittanut kiinnostusta tähän mieheen. Kutsun saatuani en keksinyt äkkiseltään muuta kuin heittäytyä täysin italiaa ja kehonkieltä ymmärtämättömäksi.

Olihan tämä vähän huvittavaakin, mutta tämä yllättävä antelias ele sai minut vain mietteliääksi ja vaivautuneeksi. Ajattelin että jospa tämä kuuluu talon tapoihin yksinäisille rouvashenkilöille, vähän kuin bonuksena. Voihan se olla niinkin, sillä ovathan italialaiset monella tavoin anteliasta ja ajattelevaista porukkaa. Tai jospa he haluavat paremmat arviot virallisille tahoille vuokra-aikani jälkeen?

Vähän vakavammin ryhdyin pohtimaan omaa reaktiotani: miksi koin asian hieman epämiellyttävänä?

Monien oivallusten kautta pääsin rakkauden peruslähteille. Kun ihminen on oma itsensä ja rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on, kaikkine hyvine ja huonoine piirteineen, on hän ihmisten silmissä rakastettava, inhimillinen ja moni kokee hänet siksi hyvin puoleensa vetävänä. On siis tärkeää osata sanoa rehellisesti itselleen: Rakastan itseäni siksi, että olen juuri tällainen! Jollemme rakasta itseämme, voi olla vaikeaa rakastaa muita ihmisiä. Emme pysty antamaan mitään sellaista, mitä meillä ei ole.

Sitä mitä haluamme antaa, pitää löytyä myös meidän sisältämme.

Huomasin, etten halunnut olla kutsun saatuani enää ”rakastettava minä”. Otin sosiaalisen maskin ja käyttäydyin hetken aikaa kuin ei-normaali-minä. Laitettuani rajat omalla tavallani olin kahden päivän päästä valmis poskisuudelmiin ja tilanne muuttui taas mukavaksi. Minulle oli tärkeää, ettei minun tarvinnut olla positiivinen koko aikaa, koska en halunnut olla. Negatiiviset piirteet ja ajatukset voi nähdä ovena saavuttaa kokonaisuus, eheys.

Ajattelepa ihmisiä, joihin tunnet vetoa ja niitä, joihin et tunne ollenkaan vetoa. Kirjaa kaikki heidän negatiiviset ja positiiviset piirteensä.

Sano sitten itsellesi: TÄMÄ OLEN MINÄ.

Erinomainen harjoitus siihen, että näkee ja hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on, eikä ole kenenkään ylä- eikä alapuolella, eikä häkelly kritiikistä eikä anna imartelun vaikuttaa. Kokeile!

Saadaksemme rakkautta, meidän on todella tärkeää olla luonnollinen ja sinut hyvien ja huonojen puoliemme kanssa – ja uskaltaa vastata rakkauden kutsuun silloin, kun tunnemme sen hyväksi, luonnolliseksi ja oikeaksi!

uusi_kuva_4.bmp

2. Rakkaudellinen palvelus

Löysin Assisissa ihanan rauhallisen työskentelypaikan. Istuin siellä päivittäin tuntikausia. Samalle paikalle tuli joka päivä nainen, joka hoiti rullatuolissa istuvaa rouvaa. Rouva istui arvokkaasti rullatuolissa ja he jäivät ihailemaan aina hetkeksi samaa maisemaa. Tervehdimme toisiamme ja huomasin, miten rullatuolissa olevan naisen piirteet ja silmien katse pehmenivät päivä päivältä minut nähtyään. Ne muuttuivat kovasta lempeään. Rouva ei pystynyt puhumaan, mutta häneen katseensa puhui.

Loppuviikolla olin jälleen kirjoittamassa tuolla ihanalla paikalla, kun näin naisen tulevan ilman hoidokkiaan. Hän katsoi minua ja osoitti vesipulloani. Olin juuri ottanut siitä viimeisen kulauksen. Hän puhui italiaa ja ymmärsin sanan ”fontana”. Hän pyysi pulloni ja oli sen kanssa jonkun aikaa poissa.

Sitten hän palasi vesipulloni kanssa täynnä lähteeltä hakemaansa vettä!

En osannut sanoa muuta kuin GRAZIE hänelle italiaksi. Tunsin SYVÄÄ KIITOLLISUUTTA. Nainen toimi täysin pyyteettömästi.

Olin jälleen yllättynyt italialaisesta anteliaisuudesta. Minä, tuntematon vieras ohikulkija, sain molempien rouvien osalta eri tavoin kokea rakkaudellista huomiointia ja huolenpitoa.

Näin myös, miten heidän eleensä, katseensa ja koko olemuksensa olivat täynnä myötätuntoa ja miten he toimivat ilman toivetta vastapalveluksesta.

Kun näytämme todellista rakkauttamme, se tulee aidosti sydämestä. Olemme silloin sekä antaja että saaja.

Mitä enemmän näemme muissa rakkautta, sitä lähemmäksi tulemme Kaikkein Korkeimman voimaa, puhdasta rakkautta. Aivan kuin Äiti Maria ympäröisi meidät.

uusi_kuva_5.bmp

3. Sydän puhuu sydämelle, sielu sielulle

Assisissa on monia ihastuttavia ja voimallisia paikkoja. Yksi suosikeistani on Pyhän Rufinon katedraali.

Yhtenä päivänä menin istumaan katedraalissa olevaan pieneen kappeliin. Olin meditoinut jo jonkin aikaa, kun tunsin että nyt on valmista. Avasin silmäni ja näin, että pieni, vanha mies oli kappelissa olevan alttarin edessä. Hän otti käsiinsä läpinäkyvät, pyöreissä laseissa olevat kynttilät.

Sitten hän käveli luokseni ja laittoi lasikynttilät penkille viereeni. Hän alkoi puhua minulle italiaa aivan hiljaa. Samalla hän otti kasvoni käsiinsä ja silitti toista poskeani.

Puhetta ja silitystä jatkui jonkun aikaa. En ymmärtänyt fyysisesti kuin muutaman sanan, mutta jotain muuta merkittävää tapahtui samanaikaisesti. Sydämeni avautui avautumistaan.

Tunsin suurta myötätuntoa ja rakkautta tuota hieman rujon oloista miestä kohtaan. Hänen toinen silmänsä oli puolittain vammautunut ja kiinni, mutta hänen katseessaan oli jotakin.

En muista, että kukaan olisi koskaan ottanut samalla tavoin kasvojani käsiinsä, silitellyt poskeani ja puhunut kuin puhtaita Rakkauden sanoja. Kosketus on hyvin henkilökohtaista. Kaikki tuntui hyvältä, luonnolliselta – ja samalla hieman yliluonnolliselta.

Sydän puhui toiselle – tai sielu toiselle.

Kun jonkun kanssa luo yhteyden sielun tasolla, on kaikin tavoin samalla tasolla. Olemme yhteydessä toisen tunteisiin ja samalla omiin tunteisiimme. Emme yritä ymmärtää, miksi toinen tai itse tunnemme, kuten tunnemme.

Me vain tunnemme kuten hänkin tuntee.

On tärkeää arjessa tehdä havaintoja omista tunteistaan, tarpeistaan ja siitä, miten voi täyttää tuon tarpeen. Aivan samoin kuten tunnemme, ettei tarpeitamme ole tyydytetty, tunnemme, jollemme ole rakastettuja.

Havainnoi, katsele ja kysele, mitä läheisesi tarvitsevat. Palvele!

Kun yritämme nähdä maailman heidän silmiensä lävitse, olemme yhteydessä heidän sieluunsa. Jos kyse on rakastetustasi, johon kuuluu seksuaalisuus ja romantiikka, riisu kaikki puolustuksesi ja uskalla olla haavoittuvainen ja alaston kaikilla tasoilla. Näin pystyt näyttämään sielusi.

Uskallatko sinä?

uusi_kuva_7.bmp

4. Rakkauden lähteellä

Seuraavana päivänä kävin Assisissa ylhäällä ja alhaalla: vuorilla Eremi delle Carcerin vanhassa luostarissa ja laaksossa San Damianon luostarissa. En halua edes yrittää kertoa, mitä kaikkea koin.

Ensimmäisessä paikassa saatoin tuntea Franciscuksen hengen läsnäolon. Se on universaalia, puhdasta rakkautta, joka avaa olemuksessa rakkauden sinfonian.

Toisessa paikassa kaikki (fyysiset) ovet olivat auki jostakin tuntemattomasta syystä. Pääsin tutustumaan jokaiseen paikkaan Chiaran ja hänen nunniensa majapaikassa. Aivan samoin kuin ylhäällä niin alhaalla:

Chiaran henki on läsnä tuossa paikassa, ja sen tuntee universaalin puhtaan rakkauden myötä, joka avaa jokaisen solun kehossa.

Meditoin myös San Damianon luostarissa. Kun Chiaran henki tai energia tuli paikalle, näin sisäisin silmin valtavan kosmisen kukan, joka sykki elämää. Illalla kävin katsomassa paikallisen musikaalin Chiara di Dio, joka kertoo kauniisti Franciscuksen ja Chiaran elämästä. Musikaalin lopussa Chiaran kuollessa ja jättäessä kehonsa, näyttämön takaseinälle heijastettiin jättimäinen, kosminen kukka, joka sykki universumissa.

Sama näky! Olemme yhtä, ja todellakin yhteydessä samaan energia- ja voimakenttään.

Voi myös ajatella ja kokea, että Franciscuksen ja Chiaran energiat herättävät henkiin meidän omat  arkkityyppiset energiamme, oman olemuksemme maskuliinisen ja feminiinisen puolen.

Voima, aloitteellisuus ja vahvuus kohtaavat kauneuden, intuition ja myötätunnon – aivan meissä jokaisessa. Niiden on tarkoitus saavuttaa jonakin päivänä tasapaino meissä jokaisessa.

Kun näin tapahtuu, voimme olla yhteydessä siihen Lähteeseen, josta olemme ja joka olemme.

Pääsemme kosketuksiin oman jumalallisen olemuksemme kanssa. Rumi puhuu tästä kauniisti:

Tiedä että rakkaani on piilotettuna kaikkialle.
Tiedä että hän on kaikkien uskomusten takana.
Tiedä että sydämessäni hän on kirkas kuin kuu.
Tiedä että hän on elämä kehossani ja sielussani.

Pohdintaa

Millaisia rakkauden oppitunteja sinä olet kokenut? Mikä näistä tunneista puhutteli sinua – miksi?

Jaa mielellään ajatuksiasi ja kokemuksiasi muiden kanssa alapuolella. Kiitos!

 

PS. Rakkauden oppitunti on kirjastani PyhäänVaellus (2016)

 

uusi_kuva_1.bmp

Rakkaudella, Marjaana ღ