Ola Kolehmainen (s. 1964) on yksi Suomen johtavia valokuvataiteilijoita. Kävin hänen Pyhiä tiloja -valokuvanäyttelyssään Helsingin taidemuseossa (HAM). Näyttely sisältää 28 valokuvateosta.

Kolehmaisen työt ovat mestariteoksia muslimien, juutalaisten ja kristittyjen pyhistä paikoista. Nämä uskonnot ovat inspiroineet ihmisiä, taidetta, tiedettä ja kulttuuria tuhansia vuosia. Valokuvateokset ovat pääosin Turkin, Saksan ja Italian basilikoista, moskeijoista ja kirkoista.

Valokuvat ovat valtavan suuria ja käsittämättömän tarkkoja.

Teokset yhdistävät eri uskontoja ja kulttuureja yhdeksi. Ne ovat tiloja, jotka näyttävät ja tuntuvat pyhiltä.

Kolehmaisen kuvat ovat omalla tavallaan neutraaleja, jolloin jokainen voi nähdä, kuulla, tuntea ja sanoittaa ne itselleen sopivalla tavalla.

Valolla on merkittävä rooli pyhässä arkkitehtuurissa ja näissä kuvissa.

Valo tuntuu laskeutuvan alas näiden kuvien sisälle jostakin korkealta.

Voin vain kuvitella, miten kuvauksen ajankohta on ollut tarkka. On täytynyt olla oikea vuodenaika, vuorokauden aika ja ylipäänsä oikea hetki. Valo lankeaa teoksissa juuri täydellisesti, tila näyttää tyhjältä tai jollain tapaa jopa koskemattomalta.

 

Toive 1

Olisipa muutamien kuvien etualalla penkki meditaatiota tai rukousta varten. On helppoa tulla näyttelyyn (helpompaa kuin kirkkoon?!) hiljentämään ja hiljentymäänkin. Tässä tilassa on helppo kääntyä sisäänpäin.

Ja oikeastaan on käännyttävä sisäänpäin ja kyettävä näkemään itsensä, jotta

voi nähdä ja kokea teoksen ja häivähtävän pyhän tilan niin itsessään kuin fyysisessä tilassa.

Minulle näyttely oli aikalailla tietoisuutta räjäyttävä kokemus. Tästä tuli uusi osa omaa PyhäänVaellustani.

 

Toive 2

Kolehmaisen teokset ovat niin valovoimaisia itsessään, että olisin toivonut niiden taustaseinien olevan valkoisia tai värittömiä. Se olisi vahvistanut myös pyhää kokemusta.

Nyt Berliinissä asuvat arkkitehdit Hutton ja Sauerbruch olivat suunnitelleet niiden taustalle kirkkaan räikeät ja värikkäät taustat.

Kolehmaisen valokuvat ovat itsessään riittäviä. Valokuvat valaisevat itse ympäristöään.

 

Toive 3

Säveltäjä Paukkusen ääni-installaation Heavenscape – Architecture of Infinity tulisi soida koko ajan tilassa – eikä vain muutamana hetkenä päivittäin.

Musiikki täydentää Kolehmaisen mestariteoksia.

Musiikin värähtelyt herättävät valokuvat henkiin ja ihminen voi kokea äänihealingin pyhissä tiloissa.

 

Lahja itselle

Halusin antaa itselleni konkreettisen muiston näyttelystä. Tällä  on minulle symbolisesti samanlainen merkitys kuin hankkiessani 10 vuotta sitten (2008) Markku Halmeelta Galleria Sofiasta Pyhä tila -taulun eräässä minulle merkityksellisessä elämäntilanteessa.

Näin sitten hankin Ola Kolehmainen Editionin San Pietro 1626 VIII, 2017. Sain Pietarinkirkon editionin 22/100, millä numerolla on minulle valtavan suuri merkitys. Universumi kommunikoi meille monin tavoin. Sisäisiä kokemuksia ei aina tarvitse yrittää pukea sanoiksi.

Kolehmaisen Pietarinkirkon Edition 22/100 teki täydelliseksi juuri minun kokemukseni Pyhissä tiloissa.

Pohdintaa

Näitkö Pyhät Tilat  -näyttelyä? Mitä ajatuksia ja tunteita näyttely ja tämä blogi herätti sinussa? 

Jaa mielellään ajatuksiasi näyttelystä ja taiteesta alapuolella. Kiitos!

 

HAM, Eteläinen Rautatiekatu 8 Helsinki, 4.3.2018 saakka ti-su klo 11-19

 

Rakkaudella, Marjaana ღ

Kuvat: Marjaana W-V, 2018