Samanaikaisesti, kun mediassa ja monella somefoorumilla keskustellaan meidän ihmisten hoitamisesta ja puoskaroinnista, sai äitini postissa Potilasvakuutuskeskuksesta korvauspäätöksen hänen sairastamaansa syöpään liittyen.

Lausuntojen ja vastineiden kirjoittaminen sinällään vaati ammattilaista (sisareni), eikä äitini olisi kyennyt ja jaksanut sitä rumbaa byrokratian hampaissa itse tehdäkään. Hänelle ei ollut tärkeää rahallinen korvaus.

Äitini toiveena valitusprosessissa oli auttaa oman ”taistelunsa” avulla muita saamaan parempaa hoitoa ja että inhimillisyys voittaisi.

Korvauspäätöshän on faktaa – todiste, että julkisessa terveydenhuollossa kaikki ei mennyt putkeen äitini hoidossa. Päätöksessä potilasvahingoksi katsotaan .. syövän leviämisen toteaminen ja hoidon viivästyminen.. ylimääräinen kipu ja särky…

Miksi julkisen terveydenhuollon piirissä tapahtunutta tunarointia kutsutaan potilasvahingoksi ja sen ulkopuolella tapahtunutta puoskaroinniksi?

Nyt jos koskaan tarvitaan kuitenkin keskusteluissa ja kirjoituksissa kypsyyttä, aikuisuutta ja jäitä hattuun. Tarvitaan  yhteistyötä eri toimijoiden välillä enemmän kuin koskaan. Jokaisen pitää kyetä katsomaan oman erikoisalueen ja tontin ulkopuolelle.

Egopuheen sijaan tarvitaan aitoa ja kunnioittavaa voimien yhdistämistä eri toimijoiden kesken. Sillä kaikilla näillä terveyden ja hyvinvoinnin parissa toimivilla on yksi yhteinen päämäärä: sinun, minun ja meidän jokaisen ihmisen terveys ja hyvinvointi.

Ihminen on aika mutkikas ja monimutkainen koneisto. Jos tuon kokonaisuuden hallitsisi vain yksi taho, ei maailmassa olisi enää fyysisiä, psyykkisiä, emotionaalisia eikä henkisiä sairauksia.

 

Mistä näissä median ja somefoorumien keskusteluissa on pohjimmiltaan kysymys?

Suomessahan lainsäädäntö määrittää sen, kuka saa hoitaa ketä ja kenen tarjoamien hoitojen kustannuksiin yhteiskunta osallistuu. Laissa määritellään myös, mitä tuotteita ja palveluja ihmisille saa laillisesti myydä.

Erilaiset intressiryhmät tekevät sitten omia lakiehdotuksiaan. Lääkäriliiton lisäksi erilaiset koulutettujen hoitajien ryhmät ovat tehneet niitä siksi, että heidän antamansa hoito hyväksyttäisiin viralliseksi eli että se kuuluisi pakollisesta sairausvakuutuksesta korvausta saavien ryhmään.

Sote-uudistus ehkä uudistaa myös tätä korvausjärjestelmää.

Mediassa keskustellaan uskomushoidoista puoskarihoitona tyyliin ”kaikki mikä ei ole virallisen järjestelmän sisällä ja Valviran hyväksymää on puoskarointia”. Tämä on surullista ja vääristävää. Lääkäriseura Duodecim otti käyttöön vuonna 1995 äänestyksen tuloksena, että

Complementary and Alternative Medicine (lyhenne CAM) on suomeksi uskomushoito, joka siis määriteltiin käännökseksi vastaamaan oikeaa suomennosta täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot.

Uskomushoitomuotoja yhdistää se, että niiden hyödyistä ja haitoista ei ole tieteellistä tutkimusnäyttöä (Päivi Räsänen, HS 15.1.2918). Uskomus- ja vaihtoehtohoitojen tehoa ja vaikuttavuutta ei ole pystytty kiistattomasti osoittamaan, mutta hoidoista voi olla jopa vakavaa terveydellistä haittaa, ja siksi ne halutaan sääntelyn piiriin (HS-uutinen 16.1.2018).

On ihan selvä, että kaikki lääkärit ja hoitajat ns. perinteisen lääketieteen ja täydentävien hoitomuotojen parissa eivät ole ammatillisesti ajan tasalla, eivät noudata ammattietiikkaa ja jotkut tekevät virheitä. Olemme ihmisiä. Virheet ovat inhimillisiä. Yhtä selvää on myös se, että lainsäädäntö ja valvonta on tarpeen, mutta niitä pitää kehittää vastaamaan nykyaikaa ja todellisuutta.

Kokonaisvaltaisesti ja tuloksellisesti asiakkaitaan hoitavien lääkärien ei pidä joutua olemaan varpaisillaan, etteivät he menettäisi oikeuksiaan tehdä työtä. Siinä ei ole mitään järkeä.

On myös selvää, että ammatillista koulutusta täydentävissä hoitomuodoissa tulee saattaa virallisesti hyväksyttyjen opintojen piiriin. On kuitenkin valetta väittää, etteikö täydentäviä hoitoja ole tutkittu.

Tutkimuksia löytyy valtavasti.

Näistä aiheista on laajasti, ammattimaisesti ja tieteen näkökulmasta kirjoittanut ja puhunut esimerkiksi Pauliina Aarva, yhteiskuntatieteiden tohtori, dosentti ja terveystutkija. Hän pitää Liinan blogia. Tässä muutama linkki hänen viime aikaisiin blogeihinsa:

 

Miten sinun pitää parantua? Onko paranemiselle olemassa ”fit-for-all” eli kaikille sopiva prosessi?

Amerikkalainen integratiiviseen onkologiaan eli syöpäsairauksiin erikoistunut tutkija Kelly Turner haastatteli yli 1500 ihmistä.

Heille länsimainen, perinteinen lääketiede oli antanut kuolemantuomion. He kuitenkin parantuivat.

Turner kiinnostui näistä poikkeustapauksista ja alkoi tutkia niitä väitöskirjaansa. Hän matkusti eri puolilla maailmaa haastattelemassa odottamattoman parantumisen kokeneita syöpäpotilaita. Tämän lisäksi Turner kävi läpi yli 1000 odottamatonta parantumistapausta potilaskertomusten pohjalta.

Tutkimusaineiston perusteella Turner tunnisti 75 erilaista osatekijää, jotka vaikuttavat odottamattomaan parantumiseen. Nämä tekijät ovat fyysisiä, emotionaalisia ja henkisiä.

Niistä yhdeksän (9) tekijää toistui kaikilla parantuneilla.

Turner kirjoitti kokemuksistaan kirjan Radical Remission (HarperOne 2014), joka on suomennettu Syövästä voi parantua (Otava, 2016).

Kirjassaan Turner kertoo näistä yhdeksästä tekijästä eri selviytymistarinoiden kautta.

Vaikka tohtori Turner on itse nähnyt uskomattomiakin parantumisia, hän ei vastusta perinteisiä syöpähoitoja eli leikkausta, sytostaatteja ja sädehoitoa.

Kirja tarjoaa apua niille, jotka etsivät lisävaihtoehtoja perinteisten syöpähoitojen rinnalle ja niille, jotka uskovat, että selviytyminen voi vielä olla mahdollista kaikista ennusteista huolimatta.

Syöpätutkijana Turner näki, että jokainen parantumisprosessi on yksilöllinen. Usein siihen kuuluvat lääkärit, terapeutit, parantajat, luonto, ravinto, ystävät ja rakkaus. Lopullinen vastuu paranemisesta on kuitenkin ihmisellä itsellään.

 

Uskallatko sinä parantua valtavirrasta poikkeavalla tavalla?

Julkaisin blogissani reilu vuosi sitten parantumistarinan nimellä

”10 vuoden kärsimys- ja rakkaustarina: nuoren miehen yllättävät parantumiset ja äidin kasvunmatka”

Suomalaisen nuoren miehen parantuminen vastoin kaikkia odotuksia vakavista sairauksista syntyi 10 vuoden aikana koululääketieteen ja täydentävien hoitojen yhteistyön tuloksena.

Tarinassa on tästä huolimatta skeptisyyttä ja kriittisyyttä näitä molempia tahoja kohtaan. Molemmista on hyviä ja huonoja kokemuksia.

Tarinassa on paljon rohkeutta. Luotettiin omaan arviointikykyyn siitä, mikä sopii ja on oikeata juuri minulle. Katsottiin, onko tämä hoitomuoto ja hoitaja tai lääkäri minua varten. Uskallettiin tehdä valtavirrasta poikkeavia päätöksiä ja hoitaa vakavia sairauksia sekä tavanomaisella että ei-tyypillisellä tavalla. 10 vuoden matka oli täynnä valtavirrasta poikkeavia valintoja.

 

 

Kokonaisvaltainen lääketieteen näkemys erottaa metsän puilta

Kirurgi, ortopedi ja traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkilä on ollut aina edelläkävijä. Hän on tutkinut mielen ja ravinnon merkitystä jo 1980-luvulla. Hän havaitsi jo silloin, että leikkaushoidot auttoivat vain murto-osaa kipupotilaista.

Heikkilä kartoitti kipupotilaidensa ruokailutottumukset ja ohjasi heidät noudattamaan ravinteikasta ja luonnonmukaista ruokavaliota. Ruokavalio tehosi kipujen lisäksi myös moneen muuhun vaivaan, esim. ylipainoon, tyypin 2 diabetekseen, sokeritasapainohäiriöihin, suolisto-ongelmiin, veren kohonneisiin rasva-arvoihin, autoimmuunisairauksiin, toistuviin tulehduksiin, kroonisiin ihottumiin, mielialan vaihteluihin, masennukseen, liialliseen alkoholin käyttöön, seksiongelmiin yms.

Antti Heikkilällä on kokonaisvaltainen näkemys lääketieteeseen.

Heikkilä kehottaa meitä vaatimaan lääkäriltä kokonaisvaltaista kuvaa.

Perinteisen lääketieteen mukaan potilaalle annetaan diagnoosi, johon tarjotaan yksi lääke. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Esimerkiksi masennukseen on kymmeniä eri syitä.

Kokonaisvaltainen lääketieteen näkemys erottaa metsän puilta.

 

 

Sisäinen viisas rebelli rakentamaan uudenlaista kulttuuria ihmisten hoitamiseen

Vastakkainasettelun, egoilun ja vain minä olen oikeassa –puheiden aika on ohi. Ihmisten parantumisprosessit ovat erilaisia. Erilaisten hoitomuotojen laillistamista ja toisiinsa integrointia täytyy edistää nopeasti, jotta ihmiset voivat saada kokonaisvaltaista terveyden ja hyvinvoinnin tukea.

Aivan kuten tarvitsemme länsimaista kirurgiaa ja antibiootteja, on viisasta hyödyntää ikivanhoja suomalaisia ja itämaisia parannus- ja hoitoperinteitä.

Täydentäviä ja ei-perinteisiä hoitomuotoja käyttävät voivat parantua, jopa vastoin kaikkia ennakko- ja tutkimustuloksia. Hoitoja antavien ja hoitoja käyttävien leimaaminen on turhaa. Poikkeus- ja ääritapauksia löytyy jokaiselta elämän alueelta.

Sen lisäksi, että tarvitaan em. isoja kehityshankkeita lainsäädännön ja koulutuksen yms. sektoreilla, meistä jokainen voi vaikuttaa halutessaan muutokseen.

Joskus muutokseen tarvitaan pientä, mutta viisasta kapinallista, rebelliä. Se ei ole pyhimys, mutta se ei ole piru eikä puoskarikaan. Sellainen löytyy meidän jokaisen sisältä.

Luulen, että sille olisi nyt tarvetta.

Kaivetaan aina tilanteen niin vaatiessa tuo sisäinen viisas rebellimme esiin ja pyydetään rakentavassa hengessä meitä hoitavilta virallisilta vastuutahoilta kokonaisvaltaista kuvaa. Kysytään jos ei ymmärretä. Uskalletaan myös vaatia. Tehdään itse kokonaisvaltaisia päätöksiä. Otetaan vastuu omasta terveydestämme.

Meidän verorahoillammehan rakennetaan ja ylläpidetään meille kaikille parasta terveyden ja hyvinvoinnin järjestelmää.

Suomalaisilla on osaamista ja viisautta myös yhteistyöstä ja rauhanvälityksestä maailmalla. Uskon, että samoja laatuja meistä löytyy myös tässä yhteydessä.

Olen varma, että me pystymme rakentamaan hoitojärjestelmän, jossa ihminen huomioidaan kokonaisvaltaisesti.

 

Pohdintaa

Mitä kokemuksia sinulla on ns. koululääketieteen ja vaihtoehtoisten hoitojen yhdistämisestä? Millaiset hoitotavat ovat auttaneet sinua? 

Jaa kokemuksiasi ja ajatuksia tältä tärkeältä alueelta alapuolella. Kiitos!

Rakkaudella, Marjaana ღ