Syyskuun kukat, Cellar Cafe, Porvoo, 2018

Viholliseni sanoi minulle, ”Rakasta vihollistasi.” nJa minä tottelin ja häntä ja rakastin itseäni. – Kahlil Gibran

Lähdin ihanan lämpimänä ja aurinkoisena syyskuun iltana Porvoon vanhaan kaupunkiin kävelylle. Mukanani olivat tietysti mieheni Retsi ja koiramme Robben – sekä valokuvauskamani.

Silloin tällöin otan mukaani myös lukemista. Tällä kerralla valitsin libanonilaissyntyisen Kahlil Gibranin (1883 – 1891) Vaeltajan. Gibranissa on jotain samaa kuin persialaisessa runoilijassa Rumissa, jota myös rakastan. Heidän molempien runot ja tekstit puhuvat romanttisesta ja jostakin suuremmasta rakkaudesta, ekstaasista, aidon hyväksymisen pyyteettömyydestä, ihmisluonnosta ja sen kauneudesta, ja elämän totuuden ikuisestä etsinnästä.

Sekä Gibranin että Rumin runolliset jalokivet ja muut teokset herättävät sielua syvään rakkauteen.

Vaeltaja on Gibranin viimeisin teos, jonka hän kirjoitti juuri ennen kuolemaansa vuonna 1931. Kirja on täynnä syvällisiä opetuksia ja symboliikkaa, samoin kuin viisautta ja myötätuntoa.

Vaeltaja kertoo miehestä, jolla on viitta, keppi ja tuskan peittämät kasvot. Mies menee kirjoittajan luokse taloon vieraaksi. Hänen perheensä ottaa tuon ventovieraan rakkaudella vastaan.

He istuutuvat pöydän ympärille ja tuntevat onnellisuutta. Miehessä elää hiljaisuus ja arvoituksellisuus.

Kirjoittaja kyselee mieheltä tämän vaelluksista. Mies alkaa kertoa monia tarinoita. Tarinoita jatkuu kolme päivää.

Eräänä päivän kysyt minulta, kumpi on tärkeämpää. Elämäni vai sinun elämäsi? Minä sanon, että oma elämäni ja sinä kuljet pois tietämättä, että sinä olet elämäni. – Kahlil Gibran

Kulkiessamme vanhan kaupungin läpi aurinko alkaa painua mailleen. Auringonlasku on kaunis. On hiljaista ja joki on peilityyni.

Kuljemme vanhansillan yli. Laskeudumme sen läheisyyteen joen rannalle. Luen siellä Vaeltajasta ”Sillan rakentajat” -nimisen tarinan. Voit kuunnella sen tästä alapuolelta.

 

Toivon, että Sillan rakentajat herättää sydäntäsi ja vie jonnekin kauas egon taakse. Jonnekin kauniiseen paikkaan, jossa ei ole enää merkitystä, kenen nimi jää historiaan vaikkapa kyltiksi sillan rakentajana.

Kauneus ei ole kasvoissa. Kauneus on valo sydämessä.
– Kahlil Gibran

 

Kirjoita alapuolella mielellään, mitä ajatuksia Sillan rakentajat sinussa herättää ja jaa niitä muiden kanssa. Kiitos!

Tulen julkaisemaan videoita jatkossa joka tai joka toinen torstaina, Jupiterin päivänä.

Valoa syyskuulle toivottaen,

Marjaana (Will-Vidlund)

Marjaana Porvoonjoella vanhansillan kupeessa syyskuussa auringonlaskun aikaan (2018)